Vaikka EU:n tilit varainhoitovuodelta 2020 antavat oikean ja riittävän kuvan ja vaikka tulot katsottiin virheettömiksi, maksuissa on edelleen liikaa virheitä. Tämä on johtopäätös varainhoitovuodelta 2020 annetussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa, joka julkaistiin tänään. Tarkastajat ovat antaneet kielteisen lausunnon menoista jo toisena peräkkäisenä vuonna. He havaitsivat myös riskejä ja haasteita, jotka liittyivät koronaviruskriisin vuoksi käyttöön asetettuihin EU:n varoihin. Ongelmat koskivat kyseisten menojen täytäntöönpanoa ja niiden moitteetonta varainhoitoa.
Tarkastajat totesivat, että sääntöjenvastaisuuksien taso EU:n menoissa on kaiken kaikkiaan pysynyt vakaana, sillä virhetaso oli 2,7 prosenttia sekä vuonna 2020 että vuonna 2019. Vuonna 2020 yli puolet eli 59 prosenttia tarkastetuista menoista katsottiin suuririskisiksi menoiksi. Osuus siis kasvoi edelleen vuodesta 2019 (53 prosenttia) ja aiemmista vuosista. Suuririskisiä menoja koskevat säännöt ja tukikelpoisuuskriteerit ovat usein monimutkaisia, minkä vuoksi virheet ovat todennäköisempiä. Suuririskisten menojen arvioitu virhetaso oli edelleen olennainen, 4,0 prosenttia (2019: 4,9 prosenttia). Edellisen vuoden tapaan tarkastajat ovat näin ollen todenneet, että tämän merkittävän menotyypin virhetaso on laajalle ulottuva. He ovat antaneet kielteisen lausunnon EU:n menoista vuodelta 2020.
Vuonna 2020 raportoitiin kuudesta petosepäilytapauksesta, jotka tulivat esiin tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyön ansiosta. Tämä oli vähemmän kuin vuonna 2019, jolloin tapauksia oli yhdeksän. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) on käynnistänyt tutkimukset kaikista näistä tapauksista.
”Edessämme on suuria haasteita, ja tästä syystä meidän on oltava entistäkin valppaampia sen suhteen, että EU:n varainkäyttö on moitteetonta”, sanoo tilintarkastustuomioistuimen presidentti Klaus-Heiner Lehne. ”Seuraavien seitsemän vuoden aikana EU käyttää huomattavasti enemmän varoja kuin edellisellä ohjelmakaudella. EU:n 27 jäsenvaltiota sopivat covid-19-elvytysohjelmasta, joka tullaan rahoittamaan laskemalla liikkeeseen julkista velkaa. Päätös on historiallinen käännekohta EU:n rahoituksen alalla. Tämän kehityksen myötä on luonnollisesti välttämätöntä tarkastaa vaikuttavalla tavalla, kuinka EU:n varoja on käytetty ja onko tavoitteeksi asetetut tulokset saavutettu.”
EU:n toimet, jotka toteutetaan covid-19-pandemian seurauksena, vaikuttavat erittäin merkittävästi EU:n varainhoitoon. Rahoituskaudella 2021–2027 määrärahat, jotka ovat peräisin Euroopan unionin elpymisvälineestä (Next Generation EU) ja monivuotisesta rahoituskehyksestä, tulevat olemaan yhteensä 1 824 miljardia euroa. Tämä on lähes kaksinkertainen määrä verrattuna edellisen rahoituskehyksen menoihin. Tarkastajat kiinnittävät tältä osin huomiota siihen riskiin, että yhteistyössä hallinnoitavien rahastojen täytäntöönpano käynnistyy myöhässä rahoituskaudella 2021–2027. Rahastojen käynnistys viivästyi myös rahoituskaudella 2014–2020, ja tämä vaikutti rahastojen täytäntöönpanoon noina vuosina.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat edelleenkin käyttäneet Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) varoja suunniteltua hitaammin. Vuoden 2020 lopussa eli tämänhetkisen seitsenvuotisen talousarvion viimeisen vuoden lopussa vain 55 prosenttia vuosille 2014–2020 sovitusta EU:n rahoituksesta oli maksettu edunsaajille. Niinpä maksamatta olevien sitoumusten määrä paisui 303,2 miljardiin euroon vuoden 2020 loppuun mennessä. Määrä vastaa lähes kahden vuoden talousarviomäärärahoja. Tarkastajat huomauttavat, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja. Esimerkiksi Suomi oli käyttänyt vuoden 2020 loppuun mennessä 79 prosenttia kokonaismäärärahoistaan, kun taas kolme alhaisimman käyttöasteen jäsenvaltiota (Italia, Kroatia ja Espanja) olivat käyttäneet vain noin 45 prosenttia niille sidotuista määristä.
Yhdistynyt kuningaskunta lakkasi olemasta EU:n jäsenvaltio 1. helmikuuta 2020. Tarkastajat huomauttavat, että EU:n tileihin oli 31. joulukuuta 2020 kirjattu saatavia Yhdistyneeltä kuningaskunnalta 47,5 miljardin euron edestä. Saatavat perustuivat erosopimuksessa vahvistettuihin keskinäisiin velvoitteisiin.