Historia

Euroopan tilintarkastustuomioistuin perustettiin ajankohtana, jolloin Euroopan yhteisö (EU:n edeltäjä) pyrki lisäämään demokraattista tilintekoa kansalaisilleen. Tuolloin tapahtui kaksi keskeistä muutosta: Euroopan parlamentin toimivaltaa laajennettiin talousarvion valvonnan osalta ja Euroopan yhteisön talousarvio alettiin rahoittaa kokonaan yhteisön omista varoista. Yhteisö tiedosti, että se tarvitsee myös tosiasiallisesti riippumattoman ulkoisen tarkastajan, joka auttaa parlamenttia ja neuvostoa varmistamaan yhteisön varainkäytön demokraattisen valvonnan. Siitä lähtien, kun yhteisö perustettiin vuonna 1958, tästä tehtävästä oli vastannut pieni tarkastuslautakunta. Oli kuitenkin yhä ilmeisempää, että lautakunnalla ei ollut tarvittavia toimivaltuuksia eikä resursseja huolehtia nopeasti kasvavan talousarvion asianmukaisesta tarkastuksesta.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen perustamisessa keskeinen aloitteentekijä oli Euroopan parlamentin

talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja Heinrich Aigner, joka oli vuodesta 1973 lähtien voimakkaasti puhunut ulkoisesta tarkastuksesta vastaavan yhteisön elimen puolesta. Tilintarkastustuomioistuin perustettiin 22päivänä heinäkuuta 1975 tehdyllä Brysselin sopimuksella. Se aloitti toimintansa päätoimipaikassaan Luxemburgissa lokakuussa 1977. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen presidentti Hans Kutscher piti tuolloin tervetulleena tilintarkastustuomioistuimen perustamista yhteisön varainhoidon ”omaksitunnoksi”.

Maastrichtin sopimuksen tullessa voimaan 1.marraskuuta 1993 tilintarkastustuomioistuin sai EU:n täysivaltaisen toimielimen aseman. Tasa-arvoinen asema komissioon, neuvostoon ja parlamenttiin nähden lujitti tilintarkastustuomioistuimen riippumattomuutta ja toimivaltaa. Lisäksi Maastrichtin sopimuksessa otettiin käyttöön vuotuinen tarkastuslausuma, josta on vuosien mittaan tullut tilintarkastustuomioituimen keskeinen tuote – tarkastuslausuma tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

Tilintarkastustuomioistuimen roolia lujitettiin entisestään vuonna 1999 voimaan tulleella Amsterdamin sopimuksella, jossa vahvistettiin tilintarkastustustuomioistuimen riippumattomutta ja laajennettiin sen tarkastusvaltuuksia entistä useampiin toiminta-aloihin. Sopimuksessa painotettiin tilintarkastustuomioistuimen tehtävää petosten torjunnassa ja parannettiin sen mahdollisuuksia nostaa kanteita unionin tuomioistuimessa suojellakseen oikeuksiaan muihin Euroopan unionin toimielimiin nähden.

Nizzan sopimuksessa vuonna 2003 vahvistettiin periaate, jonka mukaan jokaisesta jäsenvaltiosta nimitetään yksi jäsen tilintarkastustuomioistuimeen. Lisäksi siinä korostettiin tilintarkastustuomioistuimen kansallisten tarkastuselinten kanssa tekemän yhteistyön merkitystä.

Lissabonin sopimuksessa, joka tuli voimaan 1.joulukuuta 2009, vahvistettiin jälleen tilintarkastustuomioistuimen toimivaltuudet ja asema EU:n toimielimenä. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen kannalta tärkeä seikka oli, että sopimuksessa muutettiin sitä, miten EU:n varoja hallinnoidaan ja valvotaan: sopimuksessa lisättiin Euroopan parlamentin valtaa talousarvion osalta ja annettiin jäsenvaltioille suurempi vastuu talousarvion toteuttamisesta.

Myös EU:n kehitys on vaikuttanut tilintarkastustuomioistuimen rakenteeseen. Vuonna 1977 tilintarkastustuomioistuimessa oli yhdeksän jäsentä ja 120työntekijää, kun siihen nykyisin kuuluu 27jäsentä, jotka on osoitettu viiteen jaostoon, ja lähes 900 tarkastusalan ammattilaista ja hallintohenkilöstön jäsentä kaikista jäsenvaltioista. Tilintarkastustuomioistuin, jonka asema tarkastuselimenä on verrattavissa ylinten kansallisten tarkastuselinten asemaan, toimii niin jäsenvaltioissa kuin EU:n rajojen ulkopuolella. Tilintarkastustuomioistuin pyrkii toimimaan edelläkävijänä julkisen tarkastuksen kehittämisessä ja laatii yhdessä muiden ylimpien tarkastuselinten kanssa ammatillisia standardeja ja hyviä käytäntöjä.

---

Aiheeseen liittyviä linkkejä