Yhteinen kriisinratkaisumekanismi on EU:n järjestelmä, jonka avulla kaatuvat pankit likvidoidaan hallitusti pankkiunionissa. Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on velvollisuus raportoida joka vuosi taloudellisista riskeistä, jotka johtuvat mekanismiin liittyvistä oikeudenkäynneistä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ei ole varainhoitovuoden 2020 osalta ilmoittanut vastuita, jotka koskisivat kriisinratkaisupäätöksiä. Sen sijaan se on raportoinut vastuista, jotka koskevat yhteiselle kriisinratkaisurahastolle maksettavia pankkien vakausmaksuja. Tarkastajat pitävät ilmoituksia asianmukaisina, mutta korostavat, että uuden oikeuskäytännön seurauksena taloudelliset riskit ovat pienentyneet. Niinpä he suosittavat, että kriisinratkaisuneuvosto arvioi seuraavana vuonna riskinsä uudelleen ja soveltaa tällöin uutta menetelmää.
Yhteinen kriisinratkaisumekanismi tuli voimaan vuonna 2014. Mekanismiin osallistuvia toimijoita ovat yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, Euroopan komissio, neuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset. Kriisinratkaisuneuvostolla on keskeinen asema, sillä se hallinnoi yhteistä kriisinratkaisurahastoa, jota pankit rahoittavat ennakollisilla vakausmaksuilla. Rahaston avulla voidaan tukea pankkien kriisinratkaisua. Tähän mennessä rahastoa ei ole jouduttu käyttämään, mutta rahastoon liittyviä oikeudenkäyntejä on vireillä huomattava määrä.
”On vaikea ennustaa, miten pankkien kriisinratkaisuun liittyvät oikeudenkäynnit päättyvät ja mikä niiden vaikutus tulee olemaan”, toteaa kertomuksesta vastaava Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Rimantas Šadžius. ”Asianomaisille osapuolille on kuitenkin tärkeää saada tietoonsa paras arvio siitä, kuinka suuria mahdolliset taloudelliset riskit ovat. Tästä syystä ja varsinkin uuden oikeuskäytännön vuoksi yhteisen kriisinratkaisuneuvoston olisi kehitettävä menetelmä, jonka mukaisesti se arvioi uudelleen, miten meneillään olevat riita-asiat, jotka koskevat rahastolle maksettavia pankkien vakausmaksuja, vaikuttavat vastuisiin.”