Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät vuosittain EU:n vuotuisen talousarvion osana seitsemän vuoden ajanjaksolle sovittua pitkän aikavälin talousarviota, josta käytetään nimitystä monivuotinen rahoituskehys (MRK). Nykyinen monivuotinen rahoituskehys kattaa kauden 2021–2027 ja on kokonaismäärältään yli 1 200 miljardia euroa. Tämä vastaa alle kahta prosenttia EU:n jäsenvaltioiden julkisista menoista.
EU:n tavanomaisen pitkän aikavälin talousarvion lisäksi maksuja suoritetaan elpymis- ja palautumistukivälineestä, joka on koronapandemian jälkeisen elpymisen ja uudistusten vauhdittamiseksi perustettu kertaluonteinen ja väliaikainen rahoitusväline (Next Generation EU). Jäsenvaltioiden käyttöön asetetaan vuosina 2021–2026 lähes 600 miljardia euroa rahoitustukea.
Nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä suurin osa EU:n talousarviosta (noin 45 prosenttia) rahoitetaan maksuosuuksilla, jotka jäsenvaltiot suorittavat suhteessa bruttokansantuloonsa. Muita tulonlähteitä ovat arvonlisäveroon perustuva maksuosuus (noin kymmenen prosenttia), tullit (noin kymmenen prosenttia) ja muovipakkausjätteeseen perustuva maksuosuus (noin kolme prosenttia). Lisäksi Next Generation EU -välineen kautta jäsenvaltioille annettavan tuen rahoittamiseksi otetut lainat muodostavat merkittävän osan EU:n tuloista (noin 18 prosenttia).
EU:n varat jaetaan edunsaajille joko yksittäisinä maksuina tai vuotuisina erinä taikka useiden maksujen sarjana monivuotisten meno-ohjelmien kautta. Suurimmat osuudet EU:n monivuotisen rahoituskehyksen talousarviosta kohdistuvat tällä hetkellä seuraaville aloille:
- ”Luonnonvarat ja ympäristö” (noin 34 prosenttia): sisältää EU:n ilmastotoimet ja yhteisen maatalouspolitiikan.
- ”Koheesio, palautumiskyky ja arvot” (noin 30 prosenttia): sisältää investoinnit alueelliseen kasvuun ja liikenteeseen.
- ”Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous” (noin 14 prosenttia): sisältää eri alojen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukemisen sekä Horisontti Eurooppa -ohjelman.
- ”Naapurialueet ja muu maailma” (noin kymmenen prosenttia): tästä alasta käytetään myös nimitystä ”Globaali Eurooppa”, ja se kattaa pääasiassa EU:n ulkoisen toiminnan ja kansainvälisen kehitysyhteistyön.
Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa vuosittain EU:n tilinpäätöksen sekä sen perustana olevat tulot ja menot. Se arvioi,
- ovatko tilit luotettavat
- onko EU:n tulot kerätty ja
- onko maksut suoritettu sääntöjen mukaisesti.
Tilintarkastustuomioistuin antaa kustakin osa-alueesta erillisen lausunnon: puhtaan, varauman sisältävän tai kielteisen lausunnon. Se antaa kaksi erillistä lausuntoa menoista: toinen lausunto koskee EU:n tavanomaista talousarviota ja toinen väliaikaista elpymis- ja palautumistukivälinettä, joka muodostaa keskeisen osan koronapandemiasta toipumiseen osoitetusta EU:n Next Generation EU -elpymispaketista.
Nämä tarkastukset muodostavat perustan tarkastuslausumalle, joka tilintarkastustuomioistuimen on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti.
Puhdas tarkastuslausunto tarkoittaa, että tilinpäätöksen luvut antavat oikean ja riittävän kuvan ja ovat tilinpäätösraportointia ja varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisia. Tilien perustana olevat toimet ovat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset.
Varauman sisältävä lausunto tarkoittaa, että tarkastajat eivät voi antaa puhdasta lausuntoa, mutta havaitut ongelmat koskevat vain tiettyjä osa-alueita.
Kielteinen lausunto tarkoittaa, että ongelmat ovat laajalle levinneitä.
Tämä prosenttiosuutena ilmaistu luku on tilintarkastustuomioistuimen arvio siitä, kuinka suuri osuus EU:n talousarviosta maksetuista varoista olisi pitänyt jättää maksamatta, koska niitä ei ole käytetty EU:n sääntöjen tai asiaankuuluvien kansallisten sääntöjen mukaisesti.
Tyypillisiä virheitä ovat maksut edunsaajille tai hankkeille, jotka eivät ole oikeutettuja tukeen, tai sellaiset palvelu- tai tavarahankinnat tai investoinnit, joiden yhteydessä julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ei ole sovellettu oikein.
Tällä tarkastusalan termillä tarkoitetaan virhetasoa, jonka ylittymisen jälkeen virheillä katsotaan olevan merkittävä vaikutus. Virhetaso on olennainen, kun se todennäköisesti vaikuttaa tarkastuskertomuksen kohderyhmänä olevien käyttäjien päätöksentekoon. Sekä tilintarkastustuomioistuin että Euroopan komissio soveltavat olennaisuuden määrittämiseen kahden prosentin raja-arvoa.
Ei. Tämä olisi virheellinen toteamus, sillä ”virheen” ja ”hukkaan menneiden varojen” välillä on merkittävä ero.
EU:n talousarviomenojen tarkastuksessa tilintarkastustuomioistuin selvittää, onko EU:n varat käytetty sääntöjen mukaisesti, onko veloitetut kulut laskettu oikein ja ovatko tukikelpoisuusehdot täyttyneet alusta alkaen. Jos jokin näistä vaatimuksista ei täyty, tilintarkastustuomioistuimen mukaan kyseessä on ”virhe”. Arvioitu virhetaso kuvastaa juuri tällaisia virheitä.
Vaikka näissä virheissä voi olla kyse maksuista hankkeille tai edunsaajille, jotka eivät ole täyttäneet tukikelpoisuusehtoja (esimerkiksi hankintamenettelyyn liittyvien virheiden vuoksi), tavoitellut hyödyt saatetaan silti saavuttaa, joten kyse ei ole varojen menemisestä hukkaan.
On toki selvää, että laillisia ja sääntöjenmukaisia menoja voidaan silti käyttää tavalla, josta aiheutuu hukkaa. Tilintarkastustuomioistuin on aiemmin raportoinut esimerkiksi tapauksesta, jossa oli rakennettu satamainfrastruktuuri ilman, että ennustetut rahtimäärät olisi otettu asianmukaisesti huomioon.
Valtaosassa tapauksia tästä ei ole viitteitä. Petoksella tarkoitetaan hyötymistarkoituksessa toteutettua tahallista petollista toimintaa. Vaikka petosten tunnistaminen tavanomaisilla tarkastusmenettelyillä voi olla vaikeaa, tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten aikana havaitaan useita petosepäilyjä joka vuosi.
Vaikka Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvia petosepäilyjä, se osallistuu EU:n talousarvioon kohdistuvien petosten torjuntaan ilmoittamalla havaituista petosepäilyistä Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja/tai Euroopan syyttäjänvirastolle (EPPO).
Tilintarkastustuomioistuimen tehtävänä on antaa tarkastuslausuma EU:n tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta). Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa EU:n talousarviota sekä arvioi, miten Euroopan komissio hallinnoi sitä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta ei näin ollen ole suunniteltu siten, että sen perusteella voitaisiin määrittää virhetaso yksittäisille jäsenvaltioille, sillä tämä edellyttäisi huomattavia lisäresursseja. Euroopan komission tehtävänä on EU:n talousarvion hallinnoinnista vastaavana toimielimenä antaa vuotuisissa toimintakertomuksissaan yksityiskohtaisia tietoja kustakin jäsenvaltiosta.
Tilintarkastustuomioistuin mainitsee kuitenkin vuosikertomuksessaan tiettyjä jäsenvaltioita, edunsaajia ja alueita, kun se esittää havainnollistavia esimerkkejä. Lisäksi se esittää koheesiomenojen, luonnonvaroja koskevien menojen ja elpymis- ja palautumistukivälineen menojen osalta aluekohtaisia havaintoja, jotka perustuvat tapahtumien tarkastamiseen. Esimerkeistä käy ilmi, kuinka monta tapahtumaa kustakin jäsenvaltiosta on tarkastettu ja kuinka monessa tarkastetussa tapahtumassa on ollut kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä. Näitä lukuja ei kuitenkaan pidä tulkita siten, että ne osoittaisivat yksittäisen jäsenvaltion virhetason.
